Puolentoista viikon tauon jälkeen palattiin agilitykentille ja vielä kahtena peräkkäisenä päivänä. Treeneissä ajatuksena se, että tehdään niitä tekniikoita, joita ei vielä olla treenattu eli eilinen meni twistin ihmettelyssä ja keinun mieleenpalauttamisessa ja tänään tahkottiin Taijan ja Iisin seurassa välistävetoja ja pakkovalsseja. Twistissä ei ongelmia. Armas kääntyy pienessä tilassa ja säilyttää hyvän vauhdin, mutta alkuun jäin itse vähän turhaan hämmästelemään ja jäin tielle. Kun omat askelkuviot sai kohdilleen, meni twistaukset hienosti. Pentukeinukin sujui ihan mallikkaasti, vaikka Armas pääsikin pentukurssilla säikähtämään siinä. Onko tuolla lyhyt muisti vai eikö se jää tuollaisia pitkäksi aikaa miettimään?
Tämän päivän treeneistä jäi hyvä mieli ainoastaan kepeistä, joita tehtiin treenien lopuksi. Muut jutut meni kauniisti ilmaistuna ketuksi. Välistävedossa olen joko itse ihan väärässä paikassa tai Armaksella liian kovat kierrokset, mutta onnistumisia ei menannut tulla millään, vaikka pilkottiin homma ihan pieniksi palasiksi. Nyt tarvittaisiin Elinaa! Pakkovalssi yhden esteen kanssa onneksi sujui joten kuten, mutta vaudilla ei edes viitsitty sitä kokeilla. Jätetään hautumaan ja odotetaan ohjattuja treenejä. Mutta ne kepit! Kokeiltiin ensimmäistä kertaa kapealla kujalla ja ohjureilla ja kahden lyhyemmän ja pienen ihmettelyn jälkeen Armasta ei pidättänyt mikään. Sen ajatus ja katse pysyy pitkilläkin kepeillä edessä ja liike on sopivan matala ja nopea. Muutama räyh piti huutaa aina ennen keppejä, joten nyt on kepit taidettu asentaa kelpiin. Onnistumiseen on hyvä päätää tämä agilityvuosi.
Ensi vuonna meillä onkin jossain määrin uudet kuviot agilityssä, sillä seura vaihtuu naapuriseuraan. Saas nähdä onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti