maanantai 27. kesäkuuta 2011
Pieni nokipoika
Kannattiko mennä sanomaan ääneen, että pian natiainen on pöydällä? Ei kannattanut. Tänään aamulla oli jo nimittäin aika läheltä, etteikö pöydälle olisi kiivetty herkullisen omenanröntin perässä. Tuolit olivat harmittavasti pöydän alla, joten niille kiipeämisestä ei ollut apua. Pomppukaan ei ihan riittänyt, vaan omena oli pienen nenän ja tassujen saavuttamattomissa. Seuraava etappi jäi siis saavuttamatta. Toistaiseksi. Lisää muistutuksia itselle: Älä sano pelkäämiäsi asioita ääneen ja säilytä herkkuruoat toistaiseksi parin metrin korkeudessa.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Juh-juh-juhannus
Kuvat ottanut Sirpa Saari
Molemmilla kulki lujaa ja muutaman kerran voi jopa sanoa, että sen yrittämisen sijaan me harrastetiin Urhon kanssa ihan oikeaa agilityä. En edes halua muistella, että milloin ollaan viimeksi saatu nollia kisoista, mutta nyt niitä tuli oikein kaksin kappalein. Sijoituket 9. ja 4. Kolmelta muulta radalta kerättiin ainoastaan sitä kuuluisaa kokemusta. Kokonaisuutena viikonlopusta jäi kisaamisen osalta hyvä fiilis, sillä pääasiassa Urho kulki oman vauhtinsa ylärajoilla ja itse sain pidettyä ohjauksen kasassa. Yllättävä havainto oli se, että tuloksien tekemiseksi pitää ihan oikeasti ohjata ja olla ajoissa, eikä mitään vähän sinne päin. Eipä olisi uskonut.
Jos radalla ei menty ihan äänivallin ylittävää vauhtia, kulki natiainen radan varrella sitäkin kovempaa. (Ja ihan vahingossa ihan vähän radankin puolella. Anteeksi.) Kavereita riitti ja aika ei käynyt pitkäksi. Parhaimmillaan samassa kasassa paini neljä kelpien pentua ja yksi junioriluokan edustaja, joten meno oli sen mukaista nuhjuntaa, hammastelua ja juoksemista. Kiitos siis Eino, Maus, Puma, Ralli, Noah ja moni moni muu. Painimisen lomassa pikkukelpie ehti myös hurmata ihmisiä ja osoittaa taas kerran olevansa varsinainen seurapiirimies.
Unohdin viikolla päivittää, että Armas on nyt rokotettu ja todettu virallisesti kaikin puolin mallikkaaksi koiran aluksi. Vähän vaan järkytyttiin, kun samaan aikaan paikalle osui ikätoveri, jonka omistajat totesivat helpottuneena, että nyt voi vihdoin lähteä pennun kanssa kotipihan ulkopuolelle, kun rokotukset on kunnossa. Niin niin, juu juu, mekin ollaan vain ihan tuossa pihalla pyöritty, eikä olla muita koiria treffattu.
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Hyppypomppuloikkanen
Periaatteet lipsuu. Koirat saa olla sohvalla kunhan väistää tarvittaessa, mutta sängyssä oleilu on jo vähän kyseenalaista. Tai sitten ei. Armas pääsi jo muutama viikko sitten kiipeämään sänkyyn ja monena aamuna se on löytynyt nukkumasta pää mun tyynyllä. Miten sitä kieltääkään, kun siihen ei herää ja iltaisin pikkukoira jää nukkumaan omalle paikalleen. Meillä taitaa itsellä olla pian muutto nukkumaan lattialle.
Tänään on tapahtunut siirto sohvan suuntaan, johon päästiin kiipeämään ensimmäistä kertaa ihan itte. Ollaan aiemmin nostettu Armas muutamia kertoja rapsuteltavaksi sohvalle meidän väliin, mutta itse se ei ole sinne päässyyt. Mutta tänään sohvalle on päästy jo kaksi kertaa ja vielä melko hallitulla hypyllä (tämä on varmaan se suurin ihme), joten nyt on sohvakin valloitettu. Ei kai pentu löydy seuraavaksi keittiön pöydältä? Tällä viikolla sohvalle kiipeämisen lisäki on opittu uusia ja todella tärkeitä taitoja, kuten kerjääminen (ei ole saanut meiltä mitään pöydästä), haukkuminen, kun ruoan saanti on kestänyt liian pitkään (minuutti on jo pitkä aika odottaa) ja hampaiden käyttö teräaseena (terveisiä terveyskeskuksen päivystyksestä). Mä odotan tulevia viikkoja pienen kauhun vallassa.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Jos metsään haluat mennä nyt
Alkulämmittelyt pihalla
Tule jo!
Ensin vedettiin muutaman kierrokset pihalla ja sitten suunnattin metsään. Kauriin jättämät hajut ja jäljet kiinnosti, mutta pikkukoiran mielestä vielä kiinnostavampaa oli isompien puuhat. Armas ja Urho menee metsässä kuin Majakka ja Perävaunu, eikä aina oikein tiedä, että kumpi nyt seuraa kumpaa. Natiainen jaksaa jo aika kivasti lenkeillä mukana ja saa kulkea omaan tahtiinsa ja tutkia kaikkea vastaantulevaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että paikasta toiseen mennään laukkaamalla ja suurimpienkin risujen yli kiivetään vauhdilla. Hyvää treeniä motoriikalle siis.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Sunnuntaimenoja
Maalaiset kävi kaupungissa ja ihan ydinkeskustassa saakka. Selvittiin hengissä ja Turkukin jäi pystyyn. Todellisuudessa reissu meni oikein mallikkaasti. Mentiin kävelykatua pitkin pieni pätkä edes takaisin ja ihmeteltiin rauhassa ohikulkijoita ja kahviloiden terasseja. Päästiin jopa venäläisen miehen kotivideolle, sillä hän halusi jostain syystä kuvata koiria. Tai ainakin toivon niin.
Kotimatkalla koukattiin agilityhallille ja tehtiin Urhon kanssa välistävetotreeniä ja vahvistettiin keppien sisäänmenoa ja kontakteja. Juhannuksena sitten punnitaan kisakunto. Varpu pääsi radalle hömpöttelemään matalilla rimoilla ja hyvin mamma edelleen pistelee äänitehosteiden kanssa. Koska pikkukoira oli matkassa mukana, piti senkin kanssa jotain hassutella. Muutama huomio itselle: Älä ota Armasta radan reunalle odottamaan vuoroaan, sillä äänitehosteita löytyy vähän turhan paljon. Älä myöskään vahvista putkia, sillä niihin mennään ilman ohjaustakin, pimeästä kulmasta, eikä kokopitkä U-putkikaan tuota ongelmia. Mä haistan tässä pienen haasteen (lue: ongelman) alun, sillä Armaksella näytää olevan aika vahva "mää itte" -asenne. Otettiin myös muutama siivekkeen kierto, mutta se ei ollut ollenkaan niin kivaa, kun ei päässyt vetämään nupit kaakossa. Elokuussa alkaa pentuagility, joten silloin asennetaan pikkukoiraan lisää agilityosia.
Kotimatkalla koukattiin agilityhallille ja tehtiin Urhon kanssa välistävetotreeniä ja vahvistettiin keppien sisäänmenoa ja kontakteja. Juhannuksena sitten punnitaan kisakunto. Varpu pääsi radalle hömpöttelemään matalilla rimoilla ja hyvin mamma edelleen pistelee äänitehosteiden kanssa. Koska pikkukoira oli matkassa mukana, piti senkin kanssa jotain hassutella. Muutama huomio itselle: Älä ota Armasta radan reunalle odottamaan vuoroaan, sillä äänitehosteita löytyy vähän turhan paljon. Älä myöskään vahvista putkia, sillä niihin mennään ilman ohjaustakin, pimeästä kulmasta, eikä kokopitkä U-putkikaan tuota ongelmia. Mä haistan tässä pienen haasteen (lue: ongelman) alun, sillä Armaksella näytää olevan aika vahva "mää itte" -asenne. Otettiin myös muutama siivekkeen kierto, mutta se ei ollut ollenkaan niin kivaa, kun ei päässyt vetämään nupit kaakossa. Elokuussa alkaa pentuagility, joten silloin asennetaan pikkukoiraan lisää agilityosia.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Kasvaa kasvaa
Viime viikolla kasvoi korvat ja häntä ja tällä viikolla energiaa on käytetty takajalkojen kasvatukseen. Mikään kuikelojalka tuo ei ole edelleenkään, mutta jonkinlainen kasvupyrähdys on menossa. Kasvu on tähän mennessä tapahtunut mukavan tasaisesti, joten taitaa jatkua samaa rataa tulevaisuudessakin. Painoa on aamulla mitattuna huimat 6,8 kg! Jonkinlaista yhdistymistä on tapahtunut myös pään sisällä ja toisten koirien luokse ei on ihan niin suurta hinkua enää. Tai ainakin nami käydään hakemassa ennen ryntäämistä.
Kuluvaan viikkoon on mahtunut monenlaista uutta ja A-mies on tavannut ensimmäiset kolleegat sisaruksista erottamisen jälkeen. Torstaina tavattiin pikkiriikkinen, mutta todella topakka Maus ja eilen käytiin katsastamassa Erjan ja Tapsan luona, että miltä ne Aikuiset ja Isot Kelpiet näyttää. Samaltahan ne näyttää, mutta isommilta. Samalla törmättiin ensimmäiseen aikuiseen koiraan, joka jaksoi myllätä nappulan kanssa. Lahja-kelpie oli ihan ykkönen ja paskarallia vedettiin pitkin pihaa. Onko se niin, että kelpien mielenliikkeitä ymmärtää vain toinen kelpie?
Loppuun vielä julkinen tunnustus, että en osaa laskea. Ei kyllä osannut meidän eläinlääkärikään. Koitettiin kimpassa ynnäillä, että milloin Armas on riittävän vanha saamaan ensimmäiset rokotukset ja väärinhän se viikolla meni. Maanantaina täytyy siis yrittää siirtää meidän rokotusaikaa, ettei tuo ehdi mennä yli-ikäiseksi. Tosin ei se taidaa niin älyttömän vakavaa olla, jos rokotusajat heittävät viikolla, mutta kuitenkin.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Synkkää ja ikävää
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Leikkipaikkoja ja leikkejä
Armaksen leikkipaikat kummastuttavat. Se viihtyy harvoin tasaisella lattialla ja avarassa, alla tarvitsee olla aina jotain muhkuraista. Parhaita paikkoja ovat sohvapöydän alla oleva lehtikori ja lelulaatikko, josta on kiva viskata kaikki lelut pihalle ja riehua siellä sitten yksinään. Samoin rahin ja sängyn alle on hauska tunkea ja huudella sieltä yksinään kaikenlaista. Jännityksellä odotan, että mitä tapahtuu kun natiainen kasvaa, eikä se enää mahdukaan suosikkipaikkoihinsa.
Meuhkaamisen lisäksi ollaan jatkettu opiskelua naksun avulla. Muutamalla toistolla Armas tuntui hoksaavan naksun idea ja nyt ollaan treenattu istumista ja maahanmenoa sen kanssa. Mun tarvitsee selvästi lisätä omaa nopeutta ja parantaa ajoitusta palkkaamisessa, sillä tuo tuntuu oppivan muutamastakin "vähän sinne päin" toistosta uusia ulottuvuuksia tamppuihin. Maahan menoon voi esim. yhdistää aika helposti tassulla läppäämisen omaan jalkapöytään... Nyt täytyy pitää pää kylmänä ja varmistaa, että asiat opitaan varmasti oikein ja oikeassa mielentilassa.
VeRi-päivä 11.6.
Kiitos Piritan ja muiden borderistien, päästiin kokeilemaan Urhon kanssa oikein ohjatusti vesiriistatyöskentelyä eli sorsan noutoa vedestä ja jäljestytsä kuivalla maalla. Noutoa ollaan treenattu jo etukäteen ja kerran tehty laahausjälki lehtokurpalla, joten ihan ummikkoja ei oltu ja se onneksi näkyi. Urho meni reippaasti veteen, nouti sorsan heti ensimmäisellä kerralla ja toi reippaasti rantaan asti. Muutama onnistunut toisto vielä perään ja se oli sitten siinä, mulla on pieni noutajanalku kotona. Laahausjälki vaatiikin sitten hieman enemmän harjoittelua, sillä Urho meni jäljen päällä osan matkaa, mutta teki myös omia koukkauksia. Alustana tosin oli hyvin niukkakasvustoinen hevosten aitaus, joten muitakin hajuja oli jälkeä sotkemassa. Kesän treenilistaan täytyy siis lisätä tyhjään veteen meneminen ja laahausjälkeä linnuilla. Hullun maine naapurustossa lisääntyy, kun nyt veristen sienien sijaan raahaankin perässäni kuollutta lintua kepin päässä. Mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi. Tavoitteena on, että tänä kesänä päästää mejä-kokeeseen ja ensi kesänä voisi yrittää veri-koetta. Pitäiskö se haulikkokin jossain vaiheessa hommata, kun nämä metsälajit vetää entistä enemmän puoleensa?
Pentukoira on kulkenut reippaana matkassa mukana ja pääsi sekin tutustumaan sorsaan. Ihan samanlaista intoa sillä ei hommaan ollut, mutta rohkeasti kävi Repeä haistelemassa. Tosin treeneissä mukana ollut kuukauden vanhempi borderinpentu taisi olla lintua kiinnostavampi. Helle, hyvä seura ja jännät hajut väsytti natiaisen oikein kunnolla ja nyt on hyvä palata rauhallisempaan arkeen. Sunnuntaikin kun meni laituritalkoissa ja agilitytreeneissä seuramiehenä, joten parin päivän rauhassa ottaminen ei ole kenellekään pahitteeksi.
Pentukoira on kulkenut reippaana matkassa mukana ja pääsi sekin tutustumaan sorsaan. Ihan samanlaista intoa sillä ei hommaan ollut, mutta rohkeasti kävi Repeä haistelemassa. Tosin treeneissä mukana ollut kuukauden vanhempi borderinpentu taisi olla lintua kiinnostavampi. Helle, hyvä seura ja jännät hajut väsytti natiaisen oikein kunnolla ja nyt on hyvä palata rauhallisempaan arkeen. Sunnuntaikin kun meni laituritalkoissa ja agilitytreeneissä seuramiehenä, joten parin päivän rauhassa ottaminen ei ole kenellekään pahitteeksi.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Vesikivaa
Järvi on ollut taas ahkerassa käytössä. Saatiin illalla kavereiksi Eino ja Elvis, joten nukkumaanmenoaikana oli pikkukoiran paristot käytetty aika hyvin loppuun (toim.huom. Ja latautuneet taas täyteen tehoon aamukuudelta). Tällä viikolla on treenin aiheena ollut vastaantulijoiden ohittaminen ja hallittu kohtaaminen. Armas on sitä mieltä, että kaikki ihmiset ja koirat on sen parhaita kavereita ja niitä pitäisi päästä moikkaamaan. Hyvä vaan, ettei arastele ketään, mutta jatkon kannalta ehkä järkevä opettaa, että ihan kaikkia ei tarvitse tervehtiä.
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Näillä mennään
Täällä nautitaan helteestä rannalla puuhastellen. Armas ei ole vielä uskaltautunut uimaan, mutta rantavedessä plutaillaan sujuvati ja vedellään sen jälkeen märkähepuleja korvat rusetilla. Hassu koira. Meno on muutenkin lokoisaa ja arki alkaa sujua jo kohtuullisesti, vaikka isojen hermoja raastetaankin aika usein. Vauhtia tuolta ei puutu, mutta onneksi osaa tarvittaessa keskittyä tekemiseenkin ja ollaan saatu asioita opeteltua. Ruokaa odotetaan nätisti istuen ja hihnassa kuljetaan ainakin osa matkasta oikeaan suuntaan ilman rimpuilija ja hihnassa roikkumista. Armas on myös oppinut pötkimään pakoon, jos tajuaa menettävänsä löytämänsä aareen, kuten maahan syljetyn purukumin tai käytetyn nenäliinaan. Onneksi ollaan selvitty tähän asti vaihtokaupoilla, eikä suusta ole mennyt hiekkaa ja multaa kummempaa alas. Vasta pentukoiran kanssa liikkuessa tajuaa, että mitä kaikkea jännää maasta löytyykään...
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Pikkukoira barffaa
Armas on syönyt pikkupentuna pääasiassa nappulaa ja samaa linjaa on jatkettu meilläkin. Olen vähitellen lisännyt lihoja ruoan sekaan ja testaillut mahan kestävyyttä ja maistuvuuta. Testausten tuloksena voi todeta, että ainkain maistuvuus on lisääntynyt, eikä mahakaan ole huonoa tykännyt. Tosimiehet ei mitään puuroja vetele.
Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa kokonaista kanansiipeä ja siinä olisi tarvinnut suojakäsineitä. Pidin siiven toisesta päästä kiinni ja Armas repi toisesta päästä. Siipi olisi todennäköisesti mennyt kokonaisena alas ellen olisi sitä hillinnyt ja pikkumies näytti nyrpeälätä, kun ei saanutkaan sitä hotkittua. Joten tätä linjaa jatketaan ja katsellaan, siirtyykö Armas jossain vaiheessa kokonaan pois nappulasta. Mutta niinhän se menee, että kun koira on päässyt raa'an lihan makuun, siitä tulee aggressiivinen ja verenhimoinen. Todisteena tälle väitteelle on iloisen kirjavat hampaanjäljet omassa kyljessä, mitkä käytiin tikkaamassa heti ruokailun jälkeen.
Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa kokonaista kanansiipeä ja siinä olisi tarvinnut suojakäsineitä. Pidin siiven toisesta päästä kiinni ja Armas repi toisesta päästä. Siipi olisi todennäköisesti mennyt kokonaisena alas ellen olisi sitä hillinnyt ja pikkumies näytti nyrpeälätä, kun ei saanutkaan sitä hotkittua. Joten tätä linjaa jatketaan ja katsellaan, siirtyykö Armas jossain vaiheessa kokonaan pois nappulasta. Mutta niinhän se menee, että kun koira on päässyt raa'an lihan makuun, siitä tulee aggressiivinen ja verenhimoinen. Todisteena tälle väitteelle on iloisen kirjavat hampaanjäljet omassa kyljessä, mitkä käytiin tikkaamassa heti ruokailun jälkeen.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)