Miten ne aina eksyy?

Ja tällä kertaa kyse ei ole minusta, vaan niistä muista. Ne muut menee aina maanantaisin metsään, mutta ne ei koskaan löydä sieltä pois. Siksi pikkukelpien pitää juosta metsässä ja etsiä niitä ja kertoa siitä hihnankantajalle. Onneksi niillä on aina herkkua mukana ja ne ymmärtää kehua ja lahjustaa pikkukoiraa, kun se pätevänä löytää ne. Se on sitä todella tärkeää työtä. Ainakin niin pikkukoira on antanut itsensä ymmärtää.


Juoksemisen, hännän kasvattamisen ja esteiden kanssa puuhastelun lisäksi Armas on siis keskittynyt hakuhommiin. Se on totista hommaa, sillä nenää ja päätä joutuu käyttämään tosi paljon. Mutta pikkukoiran mielestä se on ihan parasta. Aina, kun on käyttänyt nenää ja päätä, saa ison kasan herkkuja, joten miksi se ei olisi parasta. Tosin välillä tuntuu, että tekeminen on parasta palkkaa pikkumiehelle ja töitä tehdään suurella hartaudella. Pieni työmyyrä.


Ai niin. Armas täytti viime viikolla 5 kk, mutta se pääsi silloin unohtumaan. Pitää ottaa viralliset pönönytskuvat heti huomenna ja vähän mittaillakin. Meneepä aika nopeasti!

Terveiset puskista

Käytiin eksymässä Parmanharjulla. Matkaevästä löytyi onneksi suoraan polun varresta ja koirat sai ojista juotavaa, joten hätä ei ollut suuri. Edelleenkin on mysteeri, että miten mä en vaan ikinä osaa kulkea oikeaa reittiä. Hauskaa kuitenkin oli ja lopuksi otettiin vielä muutama spurtti  niityllä. Jarrut tarttis asentaa.

Lirissä ollaan

Sekä siinä itsessä että koulutuksen kannalta.

Armas on jo muutaman viikon ajan nostanut reippaana poikana jalkaansa, mutta koska sihti ei ihan vielä ole kohdillaan, päätyy iso osa pissoista etujalkoihin. Välillä taas jalan ojennus lähentelee jo liioittelua, joten on vain ajan kysymys, koska tuo päätyy kyljelleen pissiessä. Vaatii siis hieman vielä hienosäätöä.

Koulutukselliset lirit tulee taas siitä, että pikkumusta on selvästi nopeampi, kuin kouluttajansa. Vaikka treenaan paljon naksulla, yhdistää Armas todella herkästi asiat vääriin liikkeisiin tai ohjauksiin, sillä palkkaan sitä liian hitaasti. Ja koska tarmoa, energiaa ja intoa on tehdä, voi kaikkiin liikkeisiin ja temppuihin yrittää yhdistää metrin pompun. Ja jos sitä ei ihan suoraan treenattavaan asiaan pysty yhdistämään, voi treenit ainakin päättää pomppimiseen. Jee jee ja rai rai! Onneksi moni asia toimikiin ja ainakin luoksetulo on melko varmaa pienessä häiriössäkin. Hieno pieni mies se on, ohjaaja vaan on vähän tumpelo. Ja on siitä vauhdista jotain hyötyäkin, sillä agilityäjuttuja mennään jo nyt sata lasissa. Putki rämisee ja hiekka pöllyää, kun musta kiitää menemään. Miten vaan saisi oman vauhdin ja kiihtyvyyden nousemaan yhtä eksponentiaalisesti?

Määkky täyttää

Ensin oltiin näin pieniä.

Sitten kasvettiin ja kaunistuttiin

ja tutustuttiin maailmaan.

Saatiin pieni kaveri, jolle opetettiin talon tavat

ja näytettiin kaikki hauskat jutut

sekä tietenkin pöljäiltiin yhdessä.

Nyt ollaan vanhoja ja viisaita

tai ainakin vanhoja.

Kärtty-Varpulle tuli tänään kahdeksan vuotta täyteen ja illalla kahvitellaan ja maksalaatikotellaan hyvässä seurassa. Kuluneet kahdeksan vuotta eivät ole olleet helpoimmat ja useat itkut on Määkyn vuoksi itketty. Tällä hetkellä vointi on kuitenkin melko hyvä ja joukon seniori pitää toivottavasti tulevinakin vuosina kuria nuoremmille ja on entistä omapäisempi ja itseriittoisampi. Paljon onnea rakkasita rakkain Määkkyläinen!

Kokoontumisajot

Kuinka monta kelpiä kuvassa?

Mitä tapahtuu, kun laittaa yhteen viisi kelpien pentua ja kaksi aikuista. Kaislikko suhisee, sammal pöllyää, risukko rätisee ja jaloissa pyörii kuivempaa ja vähän märempää koiraa, joista ei aina tunnista, että kuka on kuka. Täytyy vaan toivoa, että kotiin tuli oikea koira. Kamerasta löytyi useampi kuva hännistä, korvista ja tummista möykyistä, joten todistusaineisto jäi aika vähäiseksi.

Nannan kameralla ehti paremmin menoon mukaan, joten lisää kuvia täällä.

Merimies on erimies

 

Pakattiin kassit ja suunnattiin viikonlopuksi kaverin mökille Kustaviin. Mökki on saaressa pienen venematkan päässä ja vähän jännitti, että miten pikkukoira siihen suhtautuu. Alkurimpuilijen jälkeen rauhoittui hyvin veneenpohjalle, ja matkusti rentona lötkönä vastarannalle. Mökkiseurana meillä oli iki-ihana Lilo ja Lilon isosisko Taika. Alkupörinöiden jälkeen jengi asettui ja viikkonloppu sujui painien, leikkien ja keppejä silputen. Terassilla piti käydä välillä huutelemassa, kun naapurimökin koira kommentoi ohi ajaneita veneitä, mutta muuten elettiin lokoisasti. Nyt on pikkumusta väsynyt, kun lopuksi piti vielä odottaa sateen laantumista kilpikonnan kanssa. Siis miettikää, kilpikonnan!  

Järjen veit ja minulle sorsan toit

Kolleegat Kami je Ledi tuli kylään. Käytiin valloittamassa metsä ja sen jälkeen pulikoimassa ja painimassa. Tai Kami pulikoi, Armas sättäsi rantavedessä ja Ledi varoi kastamasta varpaitaan. Juriorijaosto keskittyi painimiseen ja Kami sai rauhassa tuijotella lammella ollutta telkkää. Se oli kuulkaas aika jännä se lintu! Ja se yks lehmä, joka nähtiin lenkin aikana!