Periaatteet lipsuu. Koirat saa olla sohvalla kunhan väistää tarvittaessa, mutta sängyssä oleilu on jo vähän kyseenalaista. Tai sitten ei. Armas pääsi jo muutama viikko sitten kiipeämään sänkyyn ja monena aamuna se on löytynyt nukkumasta pää mun tyynyllä. Miten sitä kieltääkään, kun siihen ei herää ja iltaisin pikkukoira jää nukkumaan omalle paikalleen. Meillä taitaa itsellä olla pian muutto nukkumaan lattialle.
Tänään on tapahtunut siirto sohvan suuntaan, johon päästiin kiipeämään ensimmäistä kertaa ihan itte. Ollaan aiemmin nostettu Armas muutamia kertoja rapsuteltavaksi sohvalle meidän väliin, mutta itse se ei ole sinne päässyyt. Mutta tänään sohvalle on päästy jo kaksi kertaa ja vielä melko hallitulla hypyllä (tämä on varmaan se suurin ihme), joten nyt on sohvakin valloitettu. Ei kai pentu löydy seuraavaksi keittiön pöydältä? Tällä viikolla sohvalle kiipeämisen lisäki on opittu uusia ja todella tärkeitä taitoja, kuten kerjääminen (ei ole saanut meiltä mitään pöydästä), haukkuminen, kun ruoan saanti on kestänyt liian pitkään (minuutti on jo pitkä aika odottaa) ja hampaiden käyttö teräaseena (terveisiä terveyskeskuksen päivystyksestä). Mä odotan tulevia viikkoja pienen kauhun vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti