Synkkää ja ikävää

Ulkona sataa vettä, mikä tarkoittaa vesilätäköitä ja inhottavan märkää turkkia eli sitä, että liikkuminen ei oikein innosta. Sohvalla möllöttäminen tukka sekaisin on paljon mukavampaa. Onneksi saatiin lenkkikaveriksi Eino ja Elvis, joten märkyyttä ei ihan niin paljon huomannut ja vältyttiin sisähepuloinneilta. Pikkukoiran tuli ihan huomaamatta juostua ja painittua, vaikka vettä satoikin kaatamalla. Korostus sanalla juostua. Mulle ei ole ennen osunut kohdalle koiraa, joka oikeasti tykkää yhtä paljon juoksemisesta kuin Armas. Se vetää rinkiä ruoho ja rapa roiskuen, eikä kaipaa siihen edes seuraa. Jarkko on vähän huolissaan, että eikö me koskaan saada normaalia ja täyspäistä koiraa. Luulen, että ei, sillä seura tekee kaltaisekseen.