Mielestäni lähes kaikkea tulee kokeilla ainkin kerran, joten käytiin viihdyttämässä itseämme Kupittaan puistossa match showssa. Mitä muuta sitä aurinkoisena syyspäivänä muka tekisi?
Armas malttoi hyvin muiden koirien keskellä ja kulki kehässä ainakin omasta mielestäni hyvin sellaiseksi koiraksi, joka on ensimmäsistä kertaa elämässään näyttelyhihna kaulassa ja jolle ei ole opetettu minkäänlaista poseerausta. Ja meillehän hyvä käytös on sitä, että suurimman osan ajasta liikkeen suunta on eteen-, ei ylöspäin ja perusasennossa seistään sen verran kuin sattuu huvittamaan. Jos sattuu huvittamaan. Tuomarin ainoat kommentit meille oli, että pyllistäminen ei ole suotavaa (Koiran, ei mun. Tosin ei munkaan pyllistelyä ehkä olisi hyvällä katsottu.) ja että tämä taitaa olla vähän vilkkaampi tapaus. Tarkemmat kuviot voi jokainen kuvitella itsekseen. Saatiin sentään punainen nauha, joten ei me ihan kamalia voitu olla
Nyt kun mätsärit on koettu, voidaan todeta, että nämä karkelot riitti meille. Jostain kumman syystä kehän kiertäminen ei vastaa sitä, mitä pitäisin mukavana ja rentouttavana harrastuksena ja jonka parissa haluaisin viettää kaikki viikonloppuni. Pakko kai se on jossain vaiheessa virallisiinkin näytelmiin mennä, jotta voidaan tulevaisuudessa pokata kaikki valiotittelit agilityssä ja pk-puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti