Sopimusneuvottelut

Ammattijärjestöissä käy kova kuhina, kun tulevan kauden työehdoista neuvotellaan ja palkankorotukset viilataan kohdilleen. Samanlaiset kuviot on meillä kotona ja tilanne näyttää muutamaa kohtaa lukuunottamatta hyvälle, eikä lakkouhkaa näillä näkymin ole ilmassa. Yhteisymmärrykseen ollaan päästy mm. siitä, että lenkillä vastaan tulevat koirakot, juoksijat ja pyöräilijät jätetään rauhaan. Myös ilman hihnaa, kunhan etäisyys on riittävä. Lisäksi yleinen hilluminen tapahtuu yleensä ulkona ja metsissä, jotta kodin elektroniikka ja muu iskuille altis pysyy ehjänä. Mutta sitten on muutama juttu, joista käydään vielä tiukkaa neuvottelua.

• Lintujen ja jänisten jahtaaminen. Armaksen mielestä on ok jahdata kaikenlaisia lentäviä ja pitkäkorvaisia, kunhan tulee kutsusta takaisin, mun mielestä taas ei.
• Hihnakaytös, kun luvassa on jotain tosi kivaa, kuten agility- tai hakutreenit tai kavereiden treffaaminen. Pikkukoiran mielestä riuhtominen ja rynniminen näissä asioissa on ihan soveliasta ja maltti on ihan yliarvostettua. Mun mielipide ei hieman eriävä.
• Urhon härkkiminen. Urho on jäyhä jököttäjä, joka ei leiki lenkillä, eikä sisällä. Se, repiikö sitä korvasta, juokseeko päin tai muuten vaan härkkii ei muuta tilannetta. Sinnikkyys on ihan kuinnioitettavaa, mutta tässä asiassa opin soisi jo menevän perille ja Urholle lenkkeilyrauhan.
• Käytös agilitytreeneissä. Innokkuus on ok, toimintatarmo on ok ja pieni röyhkeyskin on ok, mutta käsien pureminen ei. Se ei nopeuta mun ohjaamista, se ei edistä oppimista, eikä sillä saavuta mitään haluttua lopputulosta. 
• Ruokailutilanteet. Meillä ei tarvitse elää nälässä, eikä ole vaaraa ruoan loppumisesta. Myös oman kupin saa syödä tyhjäksi, eikä norkoilijoita sen ympärillä sallita. Joten ruokaa ei tarvitsisi ahmia henkensä kaupalla, eikä koko keittiötä kuolata ruokaa odottaessa. Ruokakuppien kolistelu pitkin lattioita ei myöskään edesauta ruoan saamista.  

Ehkä se tästä.