Urholla on tullut musta aukko aivoihin agilityn kohdalle. Ei osaa, ei ymmärrä, eikä pysty. Ja kun asian toistaa muutaman kerran, osaakin yht'äkkiä ja tekeekin hienosti. Ja sitten taas ei osaakaan. Ja Armakselta on kadonnut ne vähäisetkin yhteydet. Kun päästään agilitykentän laidalle, aloitetaan huuto ja karjuminen. Kun koira vihdoin hiljenee ja päästään jopa siihen vaiheeseen, että sen voi päästää autosta ulos, alkaa hilluminen, hyppiminen ja pomppiminen. Ja käsien pureminen! Meinasi tullat treenien aluksi hienot kelpierukkaset. Ja sitten sekään ei osaa mitään, vaikka on ennen osannut. Putkea se ei ole ennen nähnyt ja siivekken kiertokin on päässyt matkan varrella unohtumaan. Onneksi se sentään muistaa, että miten juostaan kovaa kaverin kanssa ja miten hillutaan ja maataan kuralammikossa.
Toivottavasti magneettikentät on palannut kohdilleen ennen huomisia kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti