Armas alkaa vihdoin osoittaa merkkejä hallinnasta ja onnustuneista ohituksista. Se ei enää rynni jokaisen vastaantulijan luo ja koiratkin osaa jättää rauhaan, vaikka ne kovasi kiinnostaakin. Onneksi on niin ahne, että nami voittaa yleensä tässä tilanteessa. Metsässä se kulkee yleensä vapaana ja joka kerta, kun vastaan on tullut koira, on Armas tullut kutsusta todella kuuliaisesti terrierien perässä luokse ja sen on voinut varmuuden vuoksi kytkeä ohitusta varten. Vapaana ollessa se ottaa vähän turhankin paljon kontaktia ja käy vähän väliä lenkin ja leikin aikana tarkistamassa, että olenko paikalla. Tosin nyt kun kehun sitä, syöksyy se ihan varmaan huomenna jonkun vastaantulijan jalkoihin...
Ensi viikolla alkaa meidän opiskelu ja agility- ja toko-osien asentaminen ihan tosissaan. Keskiviikkoisin on pentuaksa ja lauantaisin tokon alkeet. Huisia! Pitäisikö Mandolle hommata sellainen keltainen lippis, niin kuin muillakin ekaluokkalaisilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti