Kuvan ottanut Sirpa Saari
Urhon kanssa pitää
- kiinnittää entistä tarkemmin huomiota kasvojen suuntaan, sillä se ennakoi persjättöjä vähän turhan hyvin
- treenata keppejä piilossa olevan lelun kanssa, alkuun häivyttämällä
- keskittyä oman liikkumisen rytmiin ja malttaa välillä
Armas sai kotiläksyksi käskyn
- keskittyä maassa odottavaan palkkaan, vaikka itse jatkaisinkin juoksua ja sitä kautta vahvistaa estehakuisuutta, ei mun luokse rynnimistä.
- opetella palkalle irtoamista. Se pitää vähän turhankin hyvin kontaktia muhun
- vahvistaa nenäkosketusta niin, ettei käsiapua tarvita
Ja mulle kotiläksyksi keskittyä rintamasuuntaan, kun ohjaan, sillä Armas reagoi siihen voimakkaasti. Odotin kaaosta ja joka paikkaan rynnimistä, mutta pikkumusta keskittyi todella hyvin mun kanssa puuhailuun. Erityisen ylpeä olen sen kontaktiosaamisesta, sillä ollaan treenattu sitä kahdesti joskus ihan pienenä ja nyt se osasi hakea oikean asennon heti ja hakeutui ihan itse kontakteille. Harmi vaan, että mun oppiminen ei tapahdu yhtä nopeasti ja onnistuin sähläämään vaikka mitä. Mutta se nyt ei ollut mitään uutta. Ensi viikolla jatketaan.
Nenäkosketusta treeanattu naksulla ja asia sisäistetty. Voiko se oikeasti olla näin helppoa? Nyt pitäisi varmaan päätää, että käyttääkö kontakteilla kahta eri käskyä vai riittääkö yksi? Armas on ensimmäinen omista koirista, joille ainkain yritän opettaa kontaktit kerralla oikein, joten pähkäiltävää riittää.
VastaaPoista