Mustanaamion agilitytreenit ovat taas jatkuneet Elinan ohjauksessa. Keskitytään edelleen tekniikoihin ja lyhyisiin radanpätkiin, sillä muuten kiehuu yli. Armas tekee treeneissä niin täydellä asenteella kaiken, että väsymys tulee melko nopeasti ja sen seurauksena keskittyminen katoaa. Palkkauksen kanssa on liitelyssä edelleen haastetta, sillä mun jahtaaminen on se paras palkka, eikä matkan varrella odottavaa namia tai lelua malttaisi oikein ottaa. Tähän siis tehotreeniä edelleen. Mutta mutta. Kaikesta hampaiden kiristelystä huolimatta meidän meno näyttää aika ajoin jopa agilityltä, joten hienoista edistymistä on tapahtunut. Tällä viikolla pitäisi itsenäisesti treenata keppien sisäänmeoja eri kulmista ja muutenkin valsseja, persjättöjä ja muita härpäkkeitä kepeille. Ja sitä jahtaamattomuutta.
Umppa pääsi tuuraamaan tänään Tuulia Liuhdon treeneihin ja pikkukoiran naama oikein loisti hallin pihalla, kun se tajusi pääsevänsä ihan yksin liikkelle ja vielä agilityä harrastamaan. Viime kesästä saakka on agility ollut aika vähissä sekä treenauksen että kisailun osalta, joten vähän ruosteessa oli kumpikin, mutta ihan vähän vaan. Umpan kanssa oli pitkästä aikaa kiva mennä, kun se teki tarkkaa työtä ja ohjauksen ajoitukset osui itsellä melko hyvin kohdilleen, vaikka vauhtia ei ole mystisesti mistään tullutkaan lisää. Mutta ei U-mies olisi U-mies, ellei se keksisi jotain omaa omituisuuttaan kesken treenien. Alkuun tehtiin useampi pimeä putkikulma ongelmitta ja vaudilla, mutta yht'äkkiä sitä ei voinutkaan mennä. Ei vaan löytänyt putken suuta, vaikka se ihan siinä nenän edessä olikin. Toivottavasti ei keksi lauantaina kisoissa omia kuvioitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti