Kelpie on työkoira

Tai ainakin työssä käyvä koira. Koska loppuviikko on mennyt ilman kotimiestä, olisivat koirat joutuneet olemaan keskenään kahdeksan tuntia. Isommille se ei olisi ongelma eikä mikään, mutta edelleen kauhistuttaa jättää Armando niin pitkäksi aikaa ilman valvontaa. Joten ruokatunnilla koukkaus kotiin, koirat kyytiin ja takaisin töihin. Armas oli pari ensimmäsitä viikkoa mun mukana töissä, joten sille paikat oli entuudestaan tutut ja se otti hyvin lungisti. Jopa niin lungisti, että ensitöikseen kävi vääntämässä kakat työkaverin huoneeseen. Sopivasti valitsi juuri sen työkaverin, joka vähän arastelee koiria. Jotta loppupäiväkään ei jäisi tylsäksi, viihdytti Varpu työkavereita oksentamalla kesken palaverin. Tällä kertaa jätin kuvatodisteet ottamatta. Onneksi mulla on niin ihania työkavereita, että vaan nauroivat ja auttoivat siivoamisessa.  Jos ihan rehellisä ollaan, mua ei paljoa siinä vaiheessa naurattanut ja tänään saikin apinaorkesteri jäädä kotiin.

Nyt muutama tunti töitä ja kotiin loman viettoon. Suunnitelmissa on olla rauhassa kotona, opettaa Armakselle temppuja ja jäljestämisen alkeita ja tehdä isommille verijälkeä, kunhan helteet vähän helpottaa.     

Lisäys pe illalta, että kelpiepikanen taitaa olla ihan oikea työkoiran alku. Aloiteltiin lomaa vanhempien luona maitotilan naapurissa ja oltiin paimenpojan kanssa auttamassa karanneiden vaskoiden pyydystämisessä. Vasikat tulivat suoraan meille kotipihaan pällistelemään, joten tilaisuutta ei voitu jättää väliin. Armasta taisi tosin kiinnostaa lehmien rehut enemmän, mutta se ei tässä vaiheessa vielä haittaa. Ei ainkaan pelännyt vasikoita ja oli hommassa ihan tohkeissaan mukana.