Kiitos Piritan ja muiden borderistien, päästiin kokeilemaan Urhon kanssa oikein ohjatusti vesiriistatyöskentelyä eli sorsan noutoa vedestä ja jäljestytsä kuivalla maalla. Noutoa ollaan treenattu jo etukäteen ja kerran tehty laahausjälki lehtokurpalla, joten ihan ummikkoja ei oltu ja se onneksi näkyi. Urho meni reippaasti veteen, nouti sorsan heti ensimmäisellä kerralla ja toi reippaasti rantaan asti. Muutama onnistunut toisto vielä perään ja se oli sitten siinä, mulla on pieni noutajanalku kotona. Laahausjälki vaatiikin sitten hieman enemmän harjoittelua, sillä Urho meni jäljen päällä osan matkaa, mutta teki myös omia koukkauksia. Alustana tosin oli hyvin niukkakasvustoinen hevosten aitaus, joten muitakin hajuja oli jälkeä sotkemassa. Kesän treenilistaan täytyy siis lisätä tyhjään veteen meneminen ja laahausjälkeä linnuilla. Hullun maine naapurustossa lisääntyy, kun nyt veristen sienien sijaan raahaankin perässäni kuollutta lintua kepin päässä. Mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi. Tavoitteena on, että tänä kesänä päästää mejä-kokeeseen ja ensi kesänä voisi yrittää veri-koetta. Pitäiskö se haulikkokin jossain vaiheessa hommata, kun nämä metsälajit vetää entistä enemmän puoleensa?
Pentukoira on kulkenut reippaana matkassa mukana ja pääsi sekin tutustumaan sorsaan. Ihan samanlaista intoa sillä ei hommaan ollut, mutta rohkeasti kävi Repeä haistelemassa. Tosin treeneissä mukana ollut kuukauden vanhempi borderinpentu taisi olla lintua kiinnostavampi. Helle, hyvä seura ja jännät hajut väsytti natiaisen oikein kunnolla ja nyt on hyvä palata rauhallisempaan arkeen. Sunnuntaikin kun meni laituritalkoissa ja agilitytreeneissä seuramiehenä, joten parin päivän rauhassa ottaminen ei ole kenellekään pahitteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti