Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel koiraväelle. Pojat nukkuvat ensimmäistä kertaa vierekkäin ja ilmeisesti ihan tarkoituksella.
Olen seurannut koirien kehittyviä välejä mielenkiinnolla. Odotettavissa oli, että Varpu ei pentua sulata ja Urhonkin suhtautuminen oli vähän epäselvää. Alussa suhteissa olikin pieniä kolhuja, kun Armas ei ymmärtänyt antaan ikäneidolle sen tarvitsemaa tilaa ja rauhaa, mutta meno on tasoittunut ja ulkona on toisinaan jotain pientä yhteisleikkiäkin viritelty. Varpu nauttii, kun Armas jahtaa sitä ja lelua ja Armas nauttii, kun se saa juoksukaverin.
Poikien välit ovat vastaavasti olleet vaihtelevia ja muutaman kerran tunteet on niidenkin välillä kuumenneet, vaikka arkea onkin vietetty pääasiassa rauhallisesti. Vähitellen pojat ovat lisänneet keskinäisiä leikkejä ja jopa mahtuneet samalle sohvalle. Ilmeisesti Biisikärpänen ja mun laulaminen sen mukana sai pojat hakemaan turvaa toisiltaan, joten siinä ne nyt sitten nukkuu kylki kyljessä ensimmäistä kertaa. Oli pakko hiippailla ihan hiljaa hakemaan kameraa, ettei riko harmoniaa. Olisiko tästä seuraava askel se, että pojat siirtyvät yhdessä nukkumaan koirien petiin, eivätkä enää yritä tunkea mun kainaloon yöksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti