lauantai 10. syyskuuta 2011

PiirM -kisoja, tuhoraporttia ja kasvua


Voittajan on helppo olla nenä pystyssä. Umpan kanssa käytiin kääntymässä ATT:llä Varsinais-Suomen piirinmestruuksissa. Ensimmäisellä yksilöradalla pyllistelyiden ja kökkimisten seurauksena tuli otettua yksi ylimääräinen putki, mutta meno oli muuten melko reipasta ja meidän mittakaavassa sujuvaa. Hyppyradalta poistuttiin kahden hypyn jälkeen, sillä Umpan mielestä se tiesi paljon paremmin miten rata kuuluu suorittaa. Ehkä tiesikin, mutta meistä kahdesta mä tunnen numerot, joten siihen on tyytyminen. Jokkuerata oli päivän ainoa kiva rata, mutta meidä meno ei niin kivaa. Maaliin kuitenkin päästiin virheittä, joskin yliajalla ja muutkin joukkueesta sai hyviä tuloksia, joten kultaahan sieltä tuli. Viime vuoden pronssi kirkastui siis mukavasti. Hyvä me!


Armas on kunnostautunut tuhojen saralla. Perjantaina se oli työpäivän aikana askerrellut jo kolmannen käytetyn nenäliinan atomeiksi. Rankkaa touhua! Tai voihan olla, että ne nenäliinat ovat räjähtäneet itsekseen ja pikkukoira on joutunut seuraamaan tuhoa hädissään vierestä. Omituiset räjähdykset selittäisi myös sen, että miten mun puserot ovat päätyneet tuolilta sängylle. Jokin suurempi voima täällä varmaan jyllää. 


Kuinka kauan tuota pikkukoiraa voi muuten kutsua pikkukoiraksi? Varpun ohi se meni jo muutama kuukausi sitten ja Urhokin alkaa jäädä pieneksi. Tällä hetkellä säkä on n. 44-45 cm ja painoa 13 kg, ellei enemmänkin. Painossa on vähän pläskiä joukossa, sillä testasin mitä ruokamäärän lisääminen teettää. Ja pläskiähän se kylkiin teetti. Pitää varmaan siirtyä jossain vaiheessa penturuoasta vähän kevyempään, sillä ruokamäärä on määrällisesti aika vähän. Samalla Mandolle voisi ostaa ahmattikupin, sillä ruoka häviää valon nopeudella ja samalla mahaa menee turhan paljon ilmaa. Parempi kuitenkin näin päin, sillä meillä ei ole totuttu nirsoihin koiriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti