Ja tällä kertaa kyse ei ole minusta, vaan niistä muista. Ne muut menee aina maanantaisin metsään, mutta ne ei koskaan löydä sieltä pois. Siksi pikkukelpien pitää juosta metsässä ja etsiä niitä ja kertoa siitä hihnankantajalle. Onneksi niillä on aina herkkua mukana ja ne ymmärtää kehua ja lahjustaa pikkukoiraa, kun se pätevänä löytää ne. Se on sitä todella tärkeää työtä. Ainakin niin pikkukoira on antanut itsensä ymmärtää.
Juoksemisen, hännän kasvattamisen ja esteiden kanssa puuhastelun lisäksi Armas on siis keskittynyt hakuhommiin. Se on totista hommaa, sillä nenää ja päätä joutuu käyttämään tosi paljon. Mutta pikkukoiran mielestä se on ihan parasta. Aina, kun on käyttänyt nenää ja päätä, saa ison kasan herkkuja, joten miksi se ei olisi parasta. Tosin välillä tuntuu, että tekeminen on parasta palkkaa pikkumiehelle ja töitä tehdään suurella hartaudella. Pieni työmyyrä.
Ai niin. Armas täytti viime viikolla 5 kk, mutta se pääsi silloin unohtumaan. Pitää ottaa viralliset pönönytskuvat heti huomenna ja vähän mittaillakin. Meneepä aika nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti